Meillä on takanamme ehkä kaikkien aikojen kesä Suomessa: hellettä ja jopa kuumuutta riitti pidempään kuin koskaan ennen. Elokuun viileämpi ja sateisempi ilmanala on ainakin minulle ollut hyvin tervetullut. Uskon, että useimpien muidenkin mielestä on taas ihan mukava suuntautua työmoodiin, jatkaa siitä, mihin kuokka tuli laskettua ennen lomille lähtöä. Nythän olemme jo kuokkineetkin muutaman viikon ja päästy taas normivauhtiin työ- ja koulumaailmassa.
Hyvinvointi on onneksi nyt nostettu monella työpaikalla keskeiseksi huomion kohteeksi. Sitä on pidetty ennen korona-aikaa vähän pehmeänä asiana, mutta nyt näiden poikkeuksellisten olosuhteiden myötä asia onkin havaittu erittäin kovaksi, tärkeäksi asiaksi.
Itselläni tuli keväällä kymmenen vuotta täyteen edellisessä firmassa, yhteensä neljäkymmentä kvartaalia myynnissä putkeen. Noiden vuosien aikana tunsin paljon tekemisen riemua, jännittäviä kisoja, upeita suorituksia, suuria voittoja, karvaita tappioitakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät mitä ihanimmat ihmiset, työkaverit ja asiakkaat. Kyllä hyvässä seurassa maistuu tekeminen jos toinenkin! Kesällä tuli myös sitten oma matka täyteen tätä kyseistä hommaani. Kehoni sanoi itsensä irti korona-ajan etätöiden aiheuttamasta pimeästä kierteestä: jatkuvasta päivän venyttämisestä, virtuaalisesta palaverista suoraan toiseen hyppelystä, yksin kotona koneen ääressä istumisesta ja kaiken sen keskellä liikkumattomuudesta. Voimat vaan ehtyivät ja sohva alkoi kutsua päiväunille kesken työpäivän. Hakeuduin lääkäriin ja minulla diagnosoitiin aluksi akuutti työperäinen unettomuus ja lopulta tarkemmin tutkittuna erittäin vaikea uniapnea. Juhannuksena sain CPAP-laitteen ja keskikesästä lähtien olen nyt toipunut, saanut unen tuoman levon ja palautumisen hyvälle mallille. Kiitollisena hyvinvointivaltiollemme makselen iloisena veroja jatkossakin, jotta terveydenhoitomme pysyy maailman kärjessä tulevinakin vuosina. Tekninen kehitys, Mehiläisen ja TAYSin asiantunteva hoitohenkilökunta ja mutkaton, viivytyksetän hoidon järjestäminen ovat seikkoja, joille olen tn. loppuelämäni velkaa.
Darth Vader vai Teletappi?
Perustin huhtikuussa oman yrityksen, jonka puitteissa nyt jatkan eteenpäin liiketoiminnan moniottelijana. Jäähdyttelijäksi en suostu vieläkään leimattavaksi. Siksi pidin huolen, että tavoitteinen tekeminen lähtee liikkeelle taas, nyt kun olen saanut itseni balanssiin. Ne tavoitteet ovat aluksi hyvin maltillisia ja kevyitä. Olen yksi niitä, jotka ajattelevat, että itseään pitää kehittää hautaan asti. Juuri siksi innostuinkin myös valmentamisesta, siinä voin ammentaa itselle kertyneestä kokemuksesta ja samalla oppia koko ajan uutta aivan mahtavilta, itseään haastavilta valmennettavilta! Pyöräilyllä ja kuntosalilla yritän liikkumista saada taas aikaiseksi - nilkkani jo nyrjäytinkin sählyssä :)
Elämä ohjaa meitä ihmisiä välillä tekemään rajujakin muutoksia tottumuksiimme. Sitä ohjausta kannattaa kuunnella! Kiitollisena elämälle jatkan nyt syksyyn pirteämpänä kuin vuosiin. Toivotan pirteyttä kaikille teillekin, Stiernkorsin sloganilla "Forward with Joy"!